Juhannus- ja muita kuulumisia Lähderinteestä !

Meidän tyttö sijoittu SSKY:N järjestämässä näyttelykataloiden kilpailussa narttujen 2. ollaan täällä kotona ylpeitä ja vielä myös oman yhdistyksemme Vuoden 2007 Näyttelynarttu 1. joka nyt kolmas vuosi peräkkäin.

On meillä vielä muutakin iloittavaa jos kaikki hyvin menee . Mantelille tulossa pikkukatalavauvoja heinäkuun loppupuolella , vatsa alkanut pyöristyä ja aamupahoinvointia ja muutenkin hellyyttä kaipaa normaalia enemmän. Isänä meillä kotona asustava Usko herra joka vahtii Mantelin hyvin vointia , muut tytöt eivät saa kiusata odottavaa äitiä siitä Usko pitää huolta.



Muuten juhannus on takanapäin , se meni syödessä ja ulkoillessa. Pikku Prinssimme eli viisiviikkoinen Roni poika kasvaa vaikka vielä pieni onkin ja välillä väsyy leikkiessään isompien kanssa.
Kukat ovat kauneimmillaan ja niitä laitettu juhannukseksi pöydälle.




Toivotaan , että lämmintä tulisi ,nytkin sataa ropisee ulkona ja tuulee aika kovaa. Vielä on näyttelyissäkin monta kertaa käytävä ja toivotaan ,että ilmat vähän paranisivat.

Yksi on joukostamme poissa !

Tätä päivää olen pelännyt ja tiedän ,että se päivä jokaiselle tulee kerran .....mutta sittenkään en olisi vielä odottanut vaikka olen sen aina tiennyt . Eilen tulimme Tallinnan näyttelystä Riian kanssa ja kotona oltiin noin 20 ja vielä 22 asti oltiin pihalla , kasteltiin kukat ja Faarao sai juosta Lillin ja Sissin kanssa kaivaa maata , kiviä kerätä ja niin pirteä . Aamulla Faarao ei päässyt enää ylös takapää pettänyt ja se pahin mitä aina koiran omistaja pelkää oli lähellä ....ja näin loppui Faaraon maallinen matka ja poika nukkui ikiuneen eläinlääkäriasema Vettorissa josta toimme kyynelsilmin meidän kuninkaamme ja yksi Suomen katalaihmisten muistaman Jazz Faaraon omaan maahan ja peitimme hänet omille poluille,joita kulkenut melkein 14 vähän . Lääkärin kehoituksesta kaikki Faaraon ystävät kävivät häntä vielä moikkaamassa ja hyvästit jättämässä .
Yksi virstan pylväs elämässäni on takana ne melkein 14 vuotta jotka Faarao vietti luonamme olivat meille , Juhalle ja pojilleni tärkeitä ,olimme ne yhdessä viettäneet monta vuotta ja ne vuodet olivat kovia vuosia koko perheellemme, siksi tämä Faaraon elämänkaari on ollut meille todella tärkeää ja koirana Faarao on ollut se antava,tukeva ystävä ja pettämätön . Meidän koko perheen yksi elämänjakso on päättynyt tämän hienon uskomattoman, jääräpäisen ja joskus aivan "mahdottomankin" mutta kuitenkin rakastettava ainutlaatuisen ystävän kanssa lopullisesti .
Sielumme uskon niin kohtaavat joskus ja se katse ja värhädyksen tunne jonka sain kun eläinlääkäri kuunteli jääräpäisen ja vahvan katalapojan sydäntä, kun se hitaasi sammui niin tunsin sen ja tiesin , nyt lähti ystävä kallis pois luotamme, ennekuin lääkäri sanoi, että nyt sydän ei lyö . Uskon kyllä minun ja Faaraon yhteiseen kemiaan siinä suhteessa , että tunsin elämän erkanemisen ...............

Kaunis koira runo jonka olen joskus löytänyt , Faaraon kunniaksi

Minä katsoin sinua pitkään
ja hellästi silittelin,
ja mietin, lieköhän ketkään
silmin niin viisahin
minulle katsetta luoneet,
hellyyttä hellempää,
tai ystävyyttä suoneet
mi aina ymmärtää?
Sinä teit sen joka hetki,
minunlaistani palvoit ain,
ja nyt kun päättyy yhteinen retki
sinä katsot, katsot vain -
mutta sylissäni vielä
sinä nuolet kädenselkää,
ja minä tiedän, että et siellä
metsänpeitossa peikkoja pelkää -
sillä sinne sinut kannan
alle turpeen nukkumaan,
kunhan lääkärin pistää annan
sinut uneen kuolettavaan,
mutta vielä hetken verran
sun sydämes, sykintää
tahdon kuunnella tämän kerran,
niin hyvää ja elävää.
Mä en usko tarua ollenkaan,
etteikö eläinten taivasta oisi,
nehän aina antavat parastaan
eikä kelleen murhetta soisi,
ja jos sieluista puhutaan
miten Luoja niin unohtaisi,
ihan itseluomilta luoduiltaan?
ei niin hän tehdä saisi.
Ennenkuin silmät sammuivat
minä kerroin oravista,
joita eläinten taivaassa haukkua saa
ihan kaikista puiston puista -
ja sitten se vaipui, vaipui vain
ja kuono kylmeni kokonaan,
sitä pitelin vieläkin polvellain
ja tietenkin myös, sitä sieluaan.
- Inkeri Rajala